Suurin osa supertietokoneiden käyttäjistä ei tiedä, miten supertietokone hankitaan. Hankintamenettely kestää kuukausia ja edellyttää useiden eri alojen asiantuntijoiden yhteistyötä. Heillä on oltava budjetti, heidän on ymmärrettävä käyttäjien tarpeet ja tunnettava tärkeimmät sovellukset sekä niiden ominaisuudet ja käyttötavat. Tiimillä on oltava myös strateginen visio, sen on vertailtava uusia teknologioita, keskusteltava toimittajien kanssa, ymmärrettävä ja noudatettava hankintalainsäädäntöä ja niin edelleen.
Laskentakeskus tarvitsee omia tarpeitaan vastaavan supertietokoneen, sillä käyttäjien ja heidän sovellustensa järjestelmälle asettamat vaatimukset vaihtelevat paljon. Toimittajan tulisi siis tarjota laitteisto- ja ohjelmistoratkaisuja, jotka vastaavat näihin tarpeisiin mahdollisimman hyvin. Yksi organisaatio voi esimerkiksi tarvita vain tavallisia suorittimia, kun taas toinen haluaa myös grafiikkasuorittimia täydentämään valikoimaa. Lisäksi sovellusten suorituskyky riippuu yleensä myös kytkentäverkon nopeudesta, joten joissain tapauksissa on investoitava enemmän solmujen välisen viestinnän parantamiseen. Suorittimen tehoa, muistin nopeutta ja määrää sekä tallennusominaisuuksia voidaan kuitenkin mukauttaa. Näin jokainen ratkaisu on todella ainutlaatuinen ja asiakkaan toiveiden mukainen.
Jotta eri ratkaisujen tehokkuutta voidaan arvioida tarkasti, toimittajien on yleensä annettava suorituskykysitoumuksia, jotka heijastavat tulevan järjestelmän odotettua käyttöä tietylle sovellusten kokoelmalle. Kiinnostavaa supertietokonehankinnoissa on, että laskentakeskukset tyypillisesti ostavat teknologiaa, joka on saatavilla vasta myöhemmin, joskus vasta muutaman vuoden kuluttua. Tämä johtuu teknologian nopeasta kehityksestä ja hankintojen suorittamiseen sekä ison järjestelmän rakentamiseen, asentamiseen ja käyttöönottoon kuluvasta ajasta. Ei ole järkevää ostaa laitteistoa, joka on vanhentunut jo käyttöönottopäivänään.
Tämän vuoksi hankinnoista vastaavien toimittajien on voitava ennustaa sellaisenkin järjestelmän suorituskyky, jota ei vielä ole olemassa. Parhaassa tapauksessa toimittajalla voi olla varhaisia mallikappaleita suorittimista ja muista komponenteista, mutta vertailussa käytettävät, suorituskykyä mittaavat benchmark-sovellukset analysoidaan yleensä hyvin huolellisesti, minkä jälkeen yksityiskohtaisten mallinnusten tuloksia käytetään tarvittavien suorituskykysitoumusten pohjana.
Jotta toimittajat voivat suunnitella ja ehdottaa ratkaisuja, hankkiva organisaatio laatii tarjouspyynnön, joka sisältää kaikki asiaankuuluvat yksityiskohdat ja vaatimukset. Lisätietoja on mahdollista pyytää myös tietopyynnöllä, minkä jälkeen vaatimukset täyttäviä toimittajia pyydetään antamaan tarjoukset. Tarjouksissa toimittajat esittelevät ratkaisujaan hyvin yksityiskohtaisesti, mukaan lukien benchmark-sovelluksia koskevat suorituskykyennusteet. Tämän jälkeen tarjoukset arvioidaan huolellisesti sen perusteella, kuinka hyvin ne vastaavat tarjouspyynnön vaatimuksia. Tärkein päätöksentekoperuste on useimmiten jonkinlainen hinta-suorituskykymittari, joka perustuu järjestelmän suorituskykysitoumuksiin, hintaan ja käyttökustannuksiin.