Alitehtävien välillä on hyvin vähän (tai ei lainkaan) vuorovaikutusta äärimmäisen rinnakkaisissa algoritmeissa. Alicen ja Bobin esimerkissä vuorovaikutus on tarpeen työn jakamiseksi ja osasummien yhdistämiseksi. Yksittäisten osasummien laskennan aikana ei kuitenkaan tarvita vuorovaikutusta, minkä takia algoritmia voidaan pitää äärimmäisen rinnakkaisena. Jos ongelma olisi erilainen ja Alice joutuisi olemaan säännöllisesti vuorovaikutuksessa Bobin kanssa laskelmiensa aikana, sitä pidettäisiin sen sijaan tiiviisti kytkeytyneenä algoritmina. Sudokun ratkaiseminen yhdessä jonkun kanssa on esimerkki tiiviisti kytkeytyneestä ongelmasta.
Äärimmäisen rinnakkaisten algoritmien ohjelmointi on yleensä helpompaa, eivätkä ne aseta suuria vaatimuksia suorittimien väliselle yhteydelle. Rinnakkaislaskennassa voidaan jopa käyttää Internetiin yhteydessä olevia tietokoneita ympäri maailmaa. Näin tehdään esimerkiksi Folding@home-projektissa, jossa proteiinien laskostumista tutkitaan henkilökohtaisilla tietokoneilla kaikkialla maailmassa.
Tiiviisti kytkeytyneiden algoritmien ohjelmointi on yleensä monimutkaisempaa, ja pieniviiveinen ja erittäin nopea yhteys suorittimien välillä on olennaisen tärkeä hyvän suorituskyvyn kannalta. Sääsimulaatio on tyypillinen esimerkki supertietokoneiden tiiviisti kytkeytyneestä ongelmasta, ja monet todelliset ongelmat sijaitsevat jossakin näiden kahden ääripään välissä.
Yksi yleinen tapa paljastaa rinnakkaisuus on jakaa esimerkiksi matriisin tiedot yksittäisiin laskentayksiköihin.
Jokaisessa laskentayksikössä (esim. suoritinytimessä) on siis vain osa tiedoista, mutta tavallisesti ne suorittavat samanlaisia tai hyvin samankaltaisia laskutoimituksia käyttäen omaa osajoukkoa tiedoista. Tätä kutsutaan datarinnakkaiseksi (data parallel) lähestymistavaksi. Laskentayksiköiden on ehkä oltava vuorovaikutuksessa keskenään esimerkiksi vaihtaakseen tietoja laskenta-alueen rajojen sisällä olevista tiedoista. Alicesta ja Bobista kertovassa esimerkissä on juuri näin, koska molemmat heistä hallitsevat osaa tiedoista ja suorittavat niille samanlaisia toimintoja.
Toinen yleinen rinnakkaistamismalli on niin kutsuttu esimies/työntekijä-lähestymistapa (main/worker tai task farm), jossa yksi suoritin lähettää tehtävät työntekijöille ja saa sitten heiltä tulokset. Tehtävät voivat olla laskennallisesti samankaltaisia tai täysin erilaisia. Usein tehtäviä on enemmän kuin työntekijöitä, ja tehtävät jaetaan siten dynaamisesti työntekijöille edistymisen mukaan.
Esimerkkinä esimies/työntekijä-lähestymistavasta voidaan kuvitella tilanne, jossa Alice, Bob ja Joe tekevät pizzan yhdessä (video alla). Alice antaisi ensin Bobille tehtäväksi viipaloida sipulit ja Joelle pilkkoa kinkku. Alice voisi sitten itse alkaa valmistaa taikinaa. Kun Bob olisi viipaloinut sipulit, hän antaisi ne Alicelle (jonka olisi keskeytettävä oma tehtävänsä), ja Alice puolestaan voisi antaa Bobille uuden tehtävän, esimerkiksi juuston raastamisen. Vastaavasti Joe antaisi pilkotun kinkun Alicelle, ja Joe saisi sitten tehtäväksi viipaloida tomaatit. Lopuksi Alice kokoaisi kaiken yhteen.
Esimies/työntekijä-malli ja datarinnakkainen lähestymistapa voidaan myös yhdistää. Jokainen työntekijä voisi esimerkiksi koostua useista suoritusyksiköistä, jolloin tehtävään liittyvät tiedot jaettaisiin niiden kesken.