Ilmaston lämpenemisen vaikutuksista saa hyvän yleiskuvan käymällä läpi muutama grafiikka, jotka on koostettu Hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) raporteista.
Etenkin sivujen 10-15 infografiikka konkretisoi hyvin jo tähän asti havaitut ilmaston lämpenemisen selvät, mitattavat vaikutukset. Hälyttävä fakta on esimerkiksi se, että Pohjoisen jäämeren kesäajan jääpeitteen pinta-ala on lähes puolittunut. 1900-luvun alussa se on ollut 11 000 000 km2, ja vuonna 2010 vain 6 000 000 km2. Jää- ja lumipeite heijastaa auringonsäteilyä todella tehokkaasti takaisin avaruuteen. Kun jää- ja lumipeite hupenee, entistä pienempi osa auringonsäteilystä heijastuu takaisin. Sen sijaan auringonsäteily imeytyy avovesiin ja maaperään lämmittäen maapalloa entisestään.
Sivulla 17 esitetään erilaiset skenaariot. Eli hiilidioksidipäästöjen määrästä riippuen maapallon keskilämpö nousee joko yhden asteen tai pahimmassa tapauksessa noin neljä astetta. Vaikka yksi tai neljäkin astetta kuulostaa ehkä pieneltä, on sillä isoja vaikutuksia.
Sivuilla 18-21 on vertailtu eroa yhden ja neljän asteen lämpenemisen välillä.
Globaalisti on arvioitu, että ilmaston lämpeneminen aiheuttaa kuivuutta, tulvia, lämpöaaltoja, merenpinnan nousua (ja asuinalueiden jäämistä merenpinnan alle), tuhohyönteisten leviämistä, myrskyjä. Koska osa maapallon elinalueista muuttuu elinkelvottomaksi tai elinolosuhteet heikkenevät merkittävästi, aiheuttaa se ilmastopakolaisuutta1 .
Suomessa vaikutukset eivät todennäköisesti ole näin radikaaleja. Suomessa tosin esimerkiksi talvet leudontuvat ja lumisten talvipäivien määrä vähenee. Muun maailman tilanne vaikuttaa Suomeenkin esimerkiksi ilmastopakolaisuutena. Suomen vaikutuksista voi lukea täältä Ilmasto-oppaasta(target="_blank").
Yksi iso asia on vielä sanomatta. Jossain vaiheessa ilmaston lämpeneminen saavuttaa pisteen, jolloin se rupeaa ruokkimaan itseään eteenpäin. Tätä pistettä kutsutaan keikahduspisteeksi, ns. tipping point. Tällöin esimerkiksi ikirouta on sulanut niin paljon, että roudan alle varastoitunut metaani vapautuu ilmakehään. Ja ilmakehään vapautunut metaani kiihdyttää lämpenemistä entisestään. On arvioitu, että yhdeksän keikahduspistettä on jo aktivoitunut:
Olennaista on se, että vaikutukset riippuvat siitä, miten paljon lämpenemistä saadaan hillittyä. Eli jos päästöjä saadaan vähennettyä paljon, keskilämpötila nousee vähemmän ja vaikutukset ovat siten pienemmät. Pahimmillaan – jos mitään ei tehdä ja päästöjen määrä vain jatkaa kasvuaan – seuraukset ovat lähes katastrofaaliset.
Vaikutusten suuruus ja vakavuus riippuu siis siitä, mitä me ihmiset teemme. Onneksi paljon asioita päästöjen vähentämiseksi tehdään koko ajan. Tähän liittyen yksi video:
Täydennä tekstiin puuttuvat sanat.
Luitko tekstin ja teit tehtävän? Siirrytäänkö eteenpäin?